tiistai 18. marraskuuta 2014

Raili Mikkanen : Koukussa

Kirja kertoo Sannan elämästä kuusivuotiaasta parikymppiseen saakka. Sanna halusi olla aina kova tyttö ja myös saade semmoisen maineen. Alussa perehdytään kuinka Sanna joutuu pahoille teille tutustuttuaan Tittaan joka tuli hänen luokalleen. Kirjan alussa myös tulee ilmi ettei hän saanut hyväksyntää mummolta koska joutui olemaan siellä tosi usein lapsena. Kaikki muut serkut olivat parempia. Ehkä sen takia Sannalle tuli kova näyttämisen halu sen suhteen että hän oli kova tyttö. Perheessä sannalla oli vanhempiinsa hyvä suhde joka sitten huonontui Sannan kasvaessa. Sannan perheessä oli  Isä , Äiti ja Tomi(veli joka oli Sannalle tosi tärkeä silloin kun sannalla oli huono fiilis. Sannan matka pahoille teille alkoi siitä tosiaan kun Titta opetti häntä polttamaan ja juomaan ja lintsaamaan. Titta sai hänet aina houkuteltuu kaikkeen pahantekoon. Se kaikki heijastuu vielä silloin kun Sanna on 20-vuotias jolloin hän oli koukussa huumeisiin. Mutta kaiken kukkuraksi hän myös tuli raskaaksi. Silloinkaan Sanna ei oikein osannut vielä lopettaa koska oli niin koukussa. Lapsi kuitenkin syntyi terveenä ja joutui vanhempien huostaan. Sannalla oli edessä vaikea tie huumeiden lopettamiseen. Hän sai paljon äidiltään apua ja pääsi eroon huumeista ja sitten hän sai lapsen takaisin ja kaikki olivat onnellisia.

No itse pidin kirjaa naiivisena ja  tylsänä. Jotenkin tuntui siltä että kirjailija halusi vain tuoda esiin sen että huumeet ovat pahaksi ja kaikki muukin pahanteko esim. lintsaus, polttaminen ja juominen. Tottahan se on että siitähä se alamäki voi alkaa, en sitä kiistä yhtään. Mutta en tykännyt kirjailijan tylsästä ja salkkarimaisesta kerronnan tyylistä. Otin myös selville että kirja oli tehty 1997. En tiedä miten mutta jotenkin toi aikakauden tietynlainen tyyli löyhkää. Kirjaa voisin tietty suositella jollekkin jolla ei oo minkäänlaista hajua minkänlaista on huumeiden käyttö ja riippuvuudesta kuntoutuminen. Kirjassa kyllä tuodaan esiin kuinka rankka prosessi se on ja siitä annan plussaa. Ehkä olin liian tuomitseva tämän kirjan suhteen mutta johtuu kyllä siitä että parempiakin olen lukenut :)!

torstai 13. marraskuuta 2014

Anja Virkkunen - Minun pieni tyttöni

WSOY on julkaissut kirjan vuonna 1984.

Minun pieni tyttöni- kirja kertoo tositarinoista 80-luvun aborttiosastolta. Kirjassa kerrotaan asiakastarinoiden kautta naisten kokemuksista aborttiosastolla ja syistä jotka johtivat aborttiin sekä hieman aborttilainsäädännön historiasta ja 70-80 luvulla tulleista muutoksista. Kirja ei tuomitse ketään abortin vuoksi muttei ihannoikaan sitä.

Kirjan kertojana toimi lääkäri joka sitä kautta kuvasi lyhyesti myös muun hoitohenkilökunnan tuntemuksista ja suhtautumisista raskaudenkeskeytykseen tulleista tytöistä ja naisista, joskus ne olivat positiivisia ja toisinaan eivät.

"Huoneessa 8 minua aina puristi rinnasta. Sen seinät kätkivät monta murhenäytelmää. Mietin usein, miten työtoverini selvisivät tästä. Miten voisi helpottaa noiden raskaudenkeskeytystä odottavien tyttöjen ja naisten mielialoja.  He ovat niin äärettömän yksin. Yksin pettymyksensä kanssa."

"Minun teki mieli halata noita nuoria ja kiittää luottamuksesta. Vastaanoton pitkittyminen ei väsyttänyt. Huomasin, että aurinko oli siirtynyt alas metsän taa, kun lopetimme."


Kirja on helppolukuinen ja sopii hyvin sellaisille, jotka ovat huonoja lukemaan tai eivät jaksa lukea paljon kerrallaan. Kirjaa on helppo lukea pienissä erissä ja pidin siitä, että kirjassa ei kerrottu vain yhden henkilön kokemuksista vaan tapauksia oli useampia.

Elina Kälviä

keskiviikko 12. marraskuuta 2014


Anna-Leena Härkönen - Heikosti positiivinen
Kirja on julkaistu vuonna 2001
 
Kirjan päähenkilö on kirjailija itse, Anna-Leena Härkönen. Kirja perustuu tositapahtumiin.  Kirjassaan hän käsittelee äitiyttä ja äidiksi tulemisen haasteita. Härkönen puhuu omista ongelmistaan sekä sellaisesta raskaudesta ja äitiydestä, jonka olemassaoloa ei muuten uskalleta tai haluta myöntää.

Kirjassa Härkösen rakas mummo kuolee ja lopulta vauvakin ilmoittaa tulostaan. Ennen synnytystä Anna-Leena joutuu olemaan päivät osastolla, jossa hän tapaa muita tulevia äitejä. Sairaalan arki tulee hänelle tutuksi.

Lainaus kirjasta
Kahviossa kurkistelen vuoteissaan uinuvia vauvoja; tahtoo tuollaisen. Tätä en voinut koskaan itsestäni kuvitella. Vauvakuume sanan varsinaisessa merkityksessä, ei mikään epämääräinen halu saada ehkä lapsi. Minä tahdon lapsen. Minä tahdon tämän lapsen. Minä tahdon sen nyt."

Kirja oli mielestäni hyvä ja  mielenkiitnoinen, koska se perustui tositapahtumiin. Kirjassa näkyi hyvin kirjoittajan läsnäolo, ja hänen omat kokemuksensa. Kirja sopii äideille ja odottaville äideille, koska kirjassa huomaa että äitinä oleminen ei aina ole niin helppoa.
Anni Josepoff


 

Jukka Komppa, Minä olen. Saara Tuominen

Atena kustannus oy, Jyväskylä vuonna 2001


Minä olen on fiktiivinen omaelämänkerta, joka kertoo mielenterveysongelmista kärsivästä miehestä ja hänen kamppailustaan uskonnollisia harjoja vastaan. 

Kirjan päähenkilö, Jukka, yrittää elää "normaalia" elämää läheistensä tapaan, opiskellen ja työtä tehden. Unohtamatta niin perhe- kuin muitakin ihmissuhteita. Päähenkilö on menestynyt niin koulu- kuin työelämässäkin. Jukkaa varjostaa kuitenkin harhat. Hän kuulee Jumalan puhuvan hänelle. Hän ajattelee olevansa messias.
Hankalaksi elämän tekee myös monet ristiriitaisat ihmissuhteet niin isän, kuin naistenkin kanssa.

Matkan varrella hän tutustuu moniin mielenkiintoisiin ihmisiin ja tutuksi tulee niin psykiatriset sairaalat, sairaanhoitajat kuin lääkityskin. 

Ote kirjasta: "Istuin aamiaspöydässä yksinäni. Isä kulki ohitseni, ja silloin sanoin hänelle: Isä minusta tuntuu, että olen messias". Silloin sinä olet kyllä hullu, isä ärähti."


Kirjaa suosittelisin niille, jotka ovat kiinnostuneita mielenterveystyöstä, harhoista ja siitä mitä ne voivat pahimmillaan ja parhaimmillaan olla. Kirja on hieman hankala lukuista, kun hyppää ajanjaksosta toiseen, joten on keskityttävä siihen mitä lukee.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Ken McClure - Taudinkantaja

Kirja on valmistunut vuonna 2012 ja sen on julkaissut Moreeni. 

Kirja kertoo Afrikasta Lontoseen matkustavasta miehestä, joka sairastuu lennon aikana vakavasti. Miehen oireet ja vakava terveydentilan lasku viittaa tämänkin hetkiseen vakavaan virukseen, Ebolaan. Mies kuolee päästyään hoitoon, ja ilmenee että virus on tarttunut muihin matkustajiin. Seitsemän muuta matkustajaa saa tartunnan ja menehtyvät. Samaan aikaan Englannin Manchesterissa löytyy uusi tartunnan saanut henkilö, joka ei millään tavalla ole ollut yhteydessä matkustajiin. 

Kirjan päähenkilö on Tohtori Steven Dunbar saa tehtäväkseen jäljittää taudinkantajat ja viruksen alkuperäisen lähteen. Kun hän kamppailee aikaa vastaan hän tietää, että epäonnistuminen voi johtaa maailmanlaajuiseen pandemiaan. 

Kirja oli todella hyvä ja jännittävä, ja se pitää kiinnostuksen yllä loppuun asti. Suosittelen kirjaa kaikille, koska se on erittäin ajankohtainen ja todentuntuinen.

Anni Saukkonen

torstai 6. marraskuuta 2014

Katja Kettu – Kätilö



Kätilö on Katja Ketun vuonna 2011 kirjoittama kirja

Se on tositapahtumiin perustuva kertomus Suomalaisnaisen ja SS-upseerin rakastumisesta Lapin sodan kynnyksellä. Se on väkevä todistus siitä mitä ihminen on valmis tekemään rakkauden tähden.

Ihmiset ovat julmia toisilleen, luonto on julmaa, sota on julmaa, rakkaus on julmaa. Inhimillisyys on ylellisyyttä, johon harvalla ja vain hetkittäin on varaa. Kun rotuerottelu asettaa ihmiset arvojärjestykseen, niin näin se menee: saksalaiset, suomalaiset ja norjalaiset, saamelaiset, ryssät ja lopuksi naiset.

Keneenkään kirjan minäkertojista ei pysty samaistumaan, kaikki he syyllistyvät eläimellisiin tekoihin, ovat hulluja. Hulluiksi heidät tekee sota, se on jatkuvaa eloonjäämiskamppailua. Mutta hulluksi tekee myös rakkaus.

Kirja sopii vahvaa ja ronskia tekstiä kaipaaville. Ei niinkään helpoin lukukokemus, mutta silti omalla tavallaan nautinnollinen.
 
-Mira Pirskanen 

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Torey Hayden - Häkkipoika , Sanna Huhtamäki

Kirjan on painanut Otava ja sen julkaisemana ilmestynyt vuonna 2008.

Kirja on tositarina 16-vuotiaasta mieleltään järkkyneestä Kevinistä, jota riivaavat lukuisat ongelmat. Hän ei ollut puhunut sanaakaan täytettyään seitsemän vuotta eikä ollut astunut ulos neljään vuoteen. Lisäksi häntä piinaavat järjettömät pelot peseytymistä, vettä ja muita arkisia asioita kohtaan. Kevin piileskelee pöytien alla täysin omaan varjomaailmaansa sulkeutuneena. 
Psykologi Torey Hayden saapuu auttamaan poikaa, eikä aikaakaan, kun hän onnistuu tutustumaan Keviniin. Mutta mitä lähemmäksi Torey Keviniä pääsee, sitä järkyttävämpiä asioita hän saa selville pojan ajatuksista ja lapsuudesta. 
Kirja kertoo Toreyn matkasta, jossa hän tekee kaikkensa auttaakseen nuorta Keviniä, menettämättä omaa järkeään. 

Kirja onnistui pitämään mielenkiintoni yllä aina viimeisiin sivuihin saakka. Kirjan kirjoitti itse psykologi Torey Hayden ja hän onnistui hyvin kuvaamaan tapahtumia ja omia tunteitaan. Muutamat kohdat kirjassa olivat sen verran järkyttäviä, että kesken lukemisen oli pakko pitää pieni tauko ja hengähtää. Tämä johtui varmaan osittain siitä, kun tiesi kirjan tapahtumien olevan tosia. Kirja sai kuitenkin pohtimaan ja suosittelen sitä hieman vanhemmille ja erityisesti niille, joita kiinnostaa ihmismieli tai psykologia ylipäätään.