tiistai 18. marraskuuta 2014

Raili Mikkanen : Koukussa

Kirja kertoo Sannan elämästä kuusivuotiaasta parikymppiseen saakka. Sanna halusi olla aina kova tyttö ja myös saade semmoisen maineen. Alussa perehdytään kuinka Sanna joutuu pahoille teille tutustuttuaan Tittaan joka tuli hänen luokalleen. Kirjan alussa myös tulee ilmi ettei hän saanut hyväksyntää mummolta koska joutui olemaan siellä tosi usein lapsena. Kaikki muut serkut olivat parempia. Ehkä sen takia Sannalle tuli kova näyttämisen halu sen suhteen että hän oli kova tyttö. Perheessä sannalla oli vanhempiinsa hyvä suhde joka sitten huonontui Sannan kasvaessa. Sannan perheessä oli  Isä , Äiti ja Tomi(veli joka oli Sannalle tosi tärkeä silloin kun sannalla oli huono fiilis. Sannan matka pahoille teille alkoi siitä tosiaan kun Titta opetti häntä polttamaan ja juomaan ja lintsaamaan. Titta sai hänet aina houkuteltuu kaikkeen pahantekoon. Se kaikki heijastuu vielä silloin kun Sanna on 20-vuotias jolloin hän oli koukussa huumeisiin. Mutta kaiken kukkuraksi hän myös tuli raskaaksi. Silloinkaan Sanna ei oikein osannut vielä lopettaa koska oli niin koukussa. Lapsi kuitenkin syntyi terveenä ja joutui vanhempien huostaan. Sannalla oli edessä vaikea tie huumeiden lopettamiseen. Hän sai paljon äidiltään apua ja pääsi eroon huumeista ja sitten hän sai lapsen takaisin ja kaikki olivat onnellisia.

No itse pidin kirjaa naiivisena ja  tylsänä. Jotenkin tuntui siltä että kirjailija halusi vain tuoda esiin sen että huumeet ovat pahaksi ja kaikki muukin pahanteko esim. lintsaus, polttaminen ja juominen. Tottahan se on että siitähä se alamäki voi alkaa, en sitä kiistä yhtään. Mutta en tykännyt kirjailijan tylsästä ja salkkarimaisesta kerronnan tyylistä. Otin myös selville että kirja oli tehty 1997. En tiedä miten mutta jotenkin toi aikakauden tietynlainen tyyli löyhkää. Kirjaa voisin tietty suositella jollekkin jolla ei oo minkäänlaista hajua minkänlaista on huumeiden käyttö ja riippuvuudesta kuntoutuminen. Kirjassa kyllä tuodaan esiin kuinka rankka prosessi se on ja siitä annan plussaa. Ehkä olin liian tuomitseva tämän kirjan suhteen mutta johtuu kyllä siitä että parempiakin olen lukenut :)!

torstai 13. marraskuuta 2014

Anja Virkkunen - Minun pieni tyttöni

WSOY on julkaissut kirjan vuonna 1984.

Minun pieni tyttöni- kirja kertoo tositarinoista 80-luvun aborttiosastolta. Kirjassa kerrotaan asiakastarinoiden kautta naisten kokemuksista aborttiosastolla ja syistä jotka johtivat aborttiin sekä hieman aborttilainsäädännön historiasta ja 70-80 luvulla tulleista muutoksista. Kirja ei tuomitse ketään abortin vuoksi muttei ihannoikaan sitä.

Kirjan kertojana toimi lääkäri joka sitä kautta kuvasi lyhyesti myös muun hoitohenkilökunnan tuntemuksista ja suhtautumisista raskaudenkeskeytykseen tulleista tytöistä ja naisista, joskus ne olivat positiivisia ja toisinaan eivät.

"Huoneessa 8 minua aina puristi rinnasta. Sen seinät kätkivät monta murhenäytelmää. Mietin usein, miten työtoverini selvisivät tästä. Miten voisi helpottaa noiden raskaudenkeskeytystä odottavien tyttöjen ja naisten mielialoja.  He ovat niin äärettömän yksin. Yksin pettymyksensä kanssa."

"Minun teki mieli halata noita nuoria ja kiittää luottamuksesta. Vastaanoton pitkittyminen ei väsyttänyt. Huomasin, että aurinko oli siirtynyt alas metsän taa, kun lopetimme."


Kirja on helppolukuinen ja sopii hyvin sellaisille, jotka ovat huonoja lukemaan tai eivät jaksa lukea paljon kerrallaan. Kirjaa on helppo lukea pienissä erissä ja pidin siitä, että kirjassa ei kerrottu vain yhden henkilön kokemuksista vaan tapauksia oli useampia.

Elina Kälviä

keskiviikko 12. marraskuuta 2014


Anna-Leena Härkönen - Heikosti positiivinen
Kirja on julkaistu vuonna 2001
 
Kirjan päähenkilö on kirjailija itse, Anna-Leena Härkönen. Kirja perustuu tositapahtumiin.  Kirjassaan hän käsittelee äitiyttä ja äidiksi tulemisen haasteita. Härkönen puhuu omista ongelmistaan sekä sellaisesta raskaudesta ja äitiydestä, jonka olemassaoloa ei muuten uskalleta tai haluta myöntää.

Kirjassa Härkösen rakas mummo kuolee ja lopulta vauvakin ilmoittaa tulostaan. Ennen synnytystä Anna-Leena joutuu olemaan päivät osastolla, jossa hän tapaa muita tulevia äitejä. Sairaalan arki tulee hänelle tutuksi.

Lainaus kirjasta
Kahviossa kurkistelen vuoteissaan uinuvia vauvoja; tahtoo tuollaisen. Tätä en voinut koskaan itsestäni kuvitella. Vauvakuume sanan varsinaisessa merkityksessä, ei mikään epämääräinen halu saada ehkä lapsi. Minä tahdon lapsen. Minä tahdon tämän lapsen. Minä tahdon sen nyt."

Kirja oli mielestäni hyvä ja  mielenkiitnoinen, koska se perustui tositapahtumiin. Kirjassa näkyi hyvin kirjoittajan läsnäolo, ja hänen omat kokemuksensa. Kirja sopii äideille ja odottaville äideille, koska kirjassa huomaa että äitinä oleminen ei aina ole niin helppoa.
Anni Josepoff


 

Jukka Komppa, Minä olen. Saara Tuominen

Atena kustannus oy, Jyväskylä vuonna 2001


Minä olen on fiktiivinen omaelämänkerta, joka kertoo mielenterveysongelmista kärsivästä miehestä ja hänen kamppailustaan uskonnollisia harjoja vastaan. 

Kirjan päähenkilö, Jukka, yrittää elää "normaalia" elämää läheistensä tapaan, opiskellen ja työtä tehden. Unohtamatta niin perhe- kuin muitakin ihmissuhteita. Päähenkilö on menestynyt niin koulu- kuin työelämässäkin. Jukkaa varjostaa kuitenkin harhat. Hän kuulee Jumalan puhuvan hänelle. Hän ajattelee olevansa messias.
Hankalaksi elämän tekee myös monet ristiriitaisat ihmissuhteet niin isän, kuin naistenkin kanssa.

Matkan varrella hän tutustuu moniin mielenkiintoisiin ihmisiin ja tutuksi tulee niin psykiatriset sairaalat, sairaanhoitajat kuin lääkityskin. 

Ote kirjasta: "Istuin aamiaspöydässä yksinäni. Isä kulki ohitseni, ja silloin sanoin hänelle: Isä minusta tuntuu, että olen messias". Silloin sinä olet kyllä hullu, isä ärähti."


Kirjaa suosittelisin niille, jotka ovat kiinnostuneita mielenterveystyöstä, harhoista ja siitä mitä ne voivat pahimmillaan ja parhaimmillaan olla. Kirja on hieman hankala lukuista, kun hyppää ajanjaksosta toiseen, joten on keskityttävä siihen mitä lukee.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Ken McClure - Taudinkantaja

Kirja on valmistunut vuonna 2012 ja sen on julkaissut Moreeni. 

Kirja kertoo Afrikasta Lontoseen matkustavasta miehestä, joka sairastuu lennon aikana vakavasti. Miehen oireet ja vakava terveydentilan lasku viittaa tämänkin hetkiseen vakavaan virukseen, Ebolaan. Mies kuolee päästyään hoitoon, ja ilmenee että virus on tarttunut muihin matkustajiin. Seitsemän muuta matkustajaa saa tartunnan ja menehtyvät. Samaan aikaan Englannin Manchesterissa löytyy uusi tartunnan saanut henkilö, joka ei millään tavalla ole ollut yhteydessä matkustajiin. 

Kirjan päähenkilö on Tohtori Steven Dunbar saa tehtäväkseen jäljittää taudinkantajat ja viruksen alkuperäisen lähteen. Kun hän kamppailee aikaa vastaan hän tietää, että epäonnistuminen voi johtaa maailmanlaajuiseen pandemiaan. 

Kirja oli todella hyvä ja jännittävä, ja se pitää kiinnostuksen yllä loppuun asti. Suosittelen kirjaa kaikille, koska se on erittäin ajankohtainen ja todentuntuinen.

Anni Saukkonen

torstai 6. marraskuuta 2014

Katja Kettu – Kätilö



Kätilö on Katja Ketun vuonna 2011 kirjoittama kirja

Se on tositapahtumiin perustuva kertomus Suomalaisnaisen ja SS-upseerin rakastumisesta Lapin sodan kynnyksellä. Se on väkevä todistus siitä mitä ihminen on valmis tekemään rakkauden tähden.

Ihmiset ovat julmia toisilleen, luonto on julmaa, sota on julmaa, rakkaus on julmaa. Inhimillisyys on ylellisyyttä, johon harvalla ja vain hetkittäin on varaa. Kun rotuerottelu asettaa ihmiset arvojärjestykseen, niin näin se menee: saksalaiset, suomalaiset ja norjalaiset, saamelaiset, ryssät ja lopuksi naiset.

Keneenkään kirjan minäkertojista ei pysty samaistumaan, kaikki he syyllistyvät eläimellisiin tekoihin, ovat hulluja. Hulluiksi heidät tekee sota, se on jatkuvaa eloonjäämiskamppailua. Mutta hulluksi tekee myös rakkaus.

Kirja sopii vahvaa ja ronskia tekstiä kaipaaville. Ei niinkään helpoin lukukokemus, mutta silti omalla tavallaan nautinnollinen.
 
-Mira Pirskanen 

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Torey Hayden - Häkkipoika , Sanna Huhtamäki

Kirjan on painanut Otava ja sen julkaisemana ilmestynyt vuonna 2008.

Kirja on tositarina 16-vuotiaasta mieleltään järkkyneestä Kevinistä, jota riivaavat lukuisat ongelmat. Hän ei ollut puhunut sanaakaan täytettyään seitsemän vuotta eikä ollut astunut ulos neljään vuoteen. Lisäksi häntä piinaavat järjettömät pelot peseytymistä, vettä ja muita arkisia asioita kohtaan. Kevin piileskelee pöytien alla täysin omaan varjomaailmaansa sulkeutuneena. 
Psykologi Torey Hayden saapuu auttamaan poikaa, eikä aikaakaan, kun hän onnistuu tutustumaan Keviniin. Mutta mitä lähemmäksi Torey Keviniä pääsee, sitä järkyttävämpiä asioita hän saa selville pojan ajatuksista ja lapsuudesta. 
Kirja kertoo Toreyn matkasta, jossa hän tekee kaikkensa auttaakseen nuorta Keviniä, menettämättä omaa järkeään. 

Kirja onnistui pitämään mielenkiintoni yllä aina viimeisiin sivuihin saakka. Kirjan kirjoitti itse psykologi Torey Hayden ja hän onnistui hyvin kuvaamaan tapahtumia ja omia tunteitaan. Muutamat kohdat kirjassa olivat sen verran järkyttäviä, että kesken lukemisen oli pakko pitää pieni tauko ja hengähtää. Tämä johtui varmaan osittain siitä, kun tiesi kirjan tapahtumien olevan tosia. Kirja sai kuitenkin pohtimaan ja suosittelen sitä hieman vanhemmille ja erityisesti niille, joita kiinnostaa ihmismieli tai psykologia ylipäätään. 

John Green - Tähtiin kirjoitettu virhe , Gea Haleyi

The Fault in Our Stars (Tähtiin kirjoitettu virhe) ilmestyi yhdysvalloissa vuonna 2012. Ensimmäinen painos oli 150 000 kappaleen suuruinen, ja kirjailija John Green signeerasi niistä jokaisen.

Kirja kertoo syöpää parantumattomasti sairastavasta 16-vuotiaasta Hazel Grace Lancasterista, joka tapaa vertaistukiryhmässä hurmaavan vuotta vanhemman Augustus Watersin. Augustus on jo alusta alkaen kovin ihastunut Hazeliin, mutta ei saa kunnolista vastakaikua tältä, vaikka Hazelkin on todella tykästynyt nuoreen mieheen.
Hazel ei uskalla antaa rakkaudelle valtaa, sillä tietää kuolevansa lähitulevaisuudessa, eikä halua takiansa kovin monen ihmisen sydämen särkyvän. Hän haluaa minimoida vahingot. Pari kuitenkin löytää toisensa, eikä hetkeäkään liian myöhään.
Näitä nuoria yhdistää sairauden lisäksi kiinnostus erääseen kirjaan, joka vie pariskunnan seikkailulle toiseen maahan. Matkalla heidän tarinansa saa uusia koskettavia käänteitä, eikä kaikki ole ennallaan nuorukaisten palatessa kotiin.

Lainaus kirjasta sivulta 46.
"Pysäköin auton ja katsoin Augustusta. Hän oli todella kaunis. Poikien ei ole tarkoitus olla kauniita, mutta hän oli.
"Hazel Grace", hän sanoi, ja nimeni kuulosti uudelta ja paremmalta hänen äänellään sanottuna. "On ollut todellinen ilo tutustua teihin."
"Samat sanat, herra Waters", minä vastasin. Minua ujostutti katsoa häneen. En pystynyt kilpailemaan hänen vedensinisten silmiensä kiihkeyden kanssa."


Kirja on mukaansa tempaava, riipaiseva tarina rakkaudesta, joka ei kuole koskaan. Kertomus on fiktiivinen, kirjan henkilöt ja heidän tarinansa ovat kirjailijan mielikuvituksen tuotosta, ja hän on leikkisästi lisäillyt omia ideoitaan kirjaan saaden tarinasta ja henkilöistä todentuntuisia. Tarina kuvaa realistisesti vakavasti sairaan nuoren arkea.

Mielestäni kirja oli herkkä, kekseliäs ja kiinnostava. Kiinnostuksen kirjan lukemiseen sain katsottuani kirjasta tehdyn elokuvan, joka nousi heti suosikikseni sen katsottuani. Kirja oli yhtä mahtava kuin elokuvakin.
Luettuani romaanin sain lisää tietoa tarinan henkilöistä, ja jotkin asiat elokuvasta selkenivät minulle paremmin. Tähtiin kirjoitettu virhe on huumorilla varustettu, arvaamaton kertomus, joka saa ihmisen ajattelemaan myös omaa kuolevaisuuttaan.

Kirjaa suosittelen lähes kaikenikäisille. Enimmäkseen uskon kirjan keräävän lukijoita nuorisosta. Kirja varmasti sopii myös niille, joiden omat kokemukset kohtaavat kirjan tarinan kanssa.

Time-lehti valitsi kirjan vuoden 2012 parhaaksi romaaniksi, ja sen tittelin kyseinen romaani on myös ansainnut.

Hannu Mäkelä - Äiti , Jenni Silander

 Kirja on julkaistu vuonna 1999 , kirjan on painanut Otava. Kirjan on kirjoittanut kirjailijantyöstään kirjallisuuden valtiopalkinnon viidesti saanut lahjakas Hannu Mäkelä.


Mäkelän romaani Äiti kertoo hänen omakohtaisista kokemuksistaan ja tunteistaan äitinsä viimeisistä elinkuukausista ja joukkoon mahtuu myös muistelmia lapsuudestaan, sekä mietteitä äidin ja pojan välisestä suhteesta. Kirjan tapahtumat ajoittuvat 90- luvun puolelle. Kirja alkaa Hannun saamasta puhelinsoitosta jossa hänen siskonsa kertoo äidin elävän viimeisiä hetkiään sairaalassa, tuosta hetkestä alkaa odotus ja tunteiden myllerrys. Äiti sinnittelee eteenpäin pävistä viikkoihin ja viikoista aina kuukausiin asti ja tänä aikana Hannu pysyy äitinsä vierellä odottaen, kuolemaa joka tiedettiin olevan tulossa. Kirja käsittelee kauniilla ja realistisella tavalla läheisen kuoleman kohtaamista ja siitä syntyviä tuntemuksia, joiden parissa kirjailija taistelee , saadakko tuntea näin?

Lainaus kirjasta jossa Hannu kertoo tuntemuksistaan taistellessaan onko oikeus tuntea näin : ''Entä jos omat voimat ehtyvät, entä jos en itse kohta 'jaksa'. Mutta minähän olen äitiin verrattuna kunnossa, 'terve' äiti taas on sairas  jokaisen mittapuun mukaan, hänhän tekee kuolemaa. Mitä valitat onneton ! ''

Kirjaa lukiessa tunsin olevani etuoikeutettu saadessani päästä kiinni tunteisiin  jota kuolema ja sen odotus tuovat mukanaan, vielä kun on kyseessä läheinen. Pystyin itse lukiessani samaistumaan päähenkilöön, Hannuun itseensä , sekä hänen tuntemuksiinsa. Kirjassa Hannu kertoo paljon äidin näyistä , sekä puheistaan  joita yritti itsekkin paljon ymmärtää, ajoittain se teki lukemisesta hieman yksitoikkoista , jopa kyllästyttävää kun sivut olivat pelkkiä suoria lainauksia äidin epäselvistä sanoista, eteenpäin lukiessa ja kirjaan kiinni päästessä jopa ne tulivat kiinnostavaksi, kun tajuaa mitä saakaan itseasiassa kuulla. Kirjan lukemisen jälkeen voi itsensä tuntea taas lisää oppineeksi ja voisin suositella sitä juuri sosiaali- ja terveysalalla toimiville ja opiskelijoille, erityisesti myös itse läheisen kuoleman kanssa tekemisissä oleville kirja voisi kuvailla tuttuja tuntemuksia.

-Jenni Silander,  Hannu Mäkelä- Äiti


Minä Olen - Jukka Komppa Rantakangas Julius #fuckrehab

"Minä Olen" on kirjoitettu vuonna 2001 Jukka Kompan toimesta.

Kirja kertoo miehestä joka sairastuu ja joutuu aloittamaan taistelun ihmisarvoisesta elämästä.
Kirjan päähenkilön elämä muuttuu radikaalisti kun tämä alkaa kuulemaan ääniä ja kokee että Jumala puhuu hänelle. Työpaineet alkavat kasaantua sekä erilaiset pelkotilat alkavat aiheuttaa vakavia ongelmia kirjan päähenkilölle.
Asiat jotka auttavat päähenkilöä ovat Opamox, Zoloft sekä läheiset, mutta riittääkö se kun päähenkilö vaatii itseltään täydellisyyttä eikä se olekkaan niin helppoa.
 Kirjassa annetaan ymmärtää että mielenhäiriöiden kanssa voi elää kunhan on riittävästi voimavaroja, jotta pysyy elämässä mukana. 

Kirja oli pysäyttävä sekä hyvä lukukokemus. 
En suosittele kirjaa herkkähermoisille koska kirjassa käydään rankkoja asioita läpi.

Julius R.



maanantai 3. marraskuuta 2014

Anna-Leena Härkönen Avoimien ovien päivä Saga Kujala

Kirja on tehty 1998 ja sen on painanut Otava.

Kirja kertoo äidin ja tyttären välisestä suhteessa joka mutkittelee naisen oman itsenäisyyden, tuoreen eron ja hänen äitinsä pakonomaisen omistushaluisen tarpeen välissä.

Kirjan päähenkilönä on kolmikymppinen Asta, joka on juuri eronnut pitkäaikaisesta suhteestaan. Sen jälkeen hänen on opeteltava aivan alusta yksinelämisen jalotaito.
Hän on aina halunnut tehdä asiat oikein ja miellyttää äitiään, mutta kaikki on vain luisunut ohi sormien.
Äidin urkkiva, aina sana valmis ja määrätietoinen asenne ei ole auttanut siinä ollenkaan. Astan vaikeudet ovat vasta alkaneet.
Eroon totutteleminen on kauheaa, vuosien tunteiden pakkautuminen sisälle ja äidin  jokseenkin onnellinen asenne eroon puistattaa.

Tekstinäyte s.29 Asta

"Tajuan yhtäkkiä, että hän on iloinen.  Nyt kun minulla ei ole enää omaa perhettä,  hän saa minut tänne joka joulu. Joka Pääsiäinen. Ja Juhannus. Ja. Hän on saannut minut. Kokonaan."

Tilannetta ei yhtään auta, että nyt kun Astalla on enemmän aikaa perheensä kanssa, erityisesti äitinsä, tulee vanhoja salaisuuksia esille...

Mielestäni kirja oli hyvä ja sen piikittelevä huumori on hauskaa. Asta päähenkilönä on melkoinen nyhverö, jota tekisi mieli aina aika ajoin ravistella kunnolla, mutta hän vie lukijaa hienosti erillaisten elämäntilanteiden eri kysymyksiin. Lopussa on hienoa huomata, että seinäruusuna oleminen ei enää miellytä ja hän nousee äitiänsä vastaan.

Astan äiti on nokkela ja hyvinkin antoisa persoona, joka elää elämäänsä toisten ihmisten kautta. Tosi elämässä kuitenkin olisi niin että ei naurattaisi jos hänet kohtaisi.

Suosittelisin kirjaa aikuisille ja miksei myös vähän vanhemmille koululaisille.