tiistai 18. marraskuuta 2014
Raili Mikkanen : Koukussa
No itse pidin kirjaa naiivisena ja tylsänä. Jotenkin tuntui siltä että kirjailija halusi vain tuoda esiin sen että huumeet ovat pahaksi ja kaikki muukin pahanteko esim. lintsaus, polttaminen ja juominen. Tottahan se on että siitähä se alamäki voi alkaa, en sitä kiistä yhtään. Mutta en tykännyt kirjailijan tylsästä ja salkkarimaisesta kerronnan tyylistä. Otin myös selville että kirja oli tehty 1997. En tiedä miten mutta jotenkin toi aikakauden tietynlainen tyyli löyhkää. Kirjaa voisin tietty suositella jollekkin jolla ei oo minkäänlaista hajua minkänlaista on huumeiden käyttö ja riippuvuudesta kuntoutuminen. Kirjassa kyllä tuodaan esiin kuinka rankka prosessi se on ja siitä annan plussaa. Ehkä olin liian tuomitseva tämän kirjan suhteen mutta johtuu kyllä siitä että parempiakin olen lukenut :)!
torstai 13. marraskuuta 2014
Anja Virkkunen - Minun pieni tyttöni
Minun pieni tyttöni- kirja kertoo tositarinoista 80-luvun aborttiosastolta. Kirjassa kerrotaan asiakastarinoiden kautta naisten kokemuksista aborttiosastolla ja syistä jotka johtivat aborttiin sekä hieman aborttilainsäädännön historiasta ja 70-80 luvulla tulleista muutoksista. Kirja ei tuomitse ketään abortin vuoksi muttei ihannoikaan sitä.
Kirjan kertojana toimi lääkäri joka sitä kautta kuvasi lyhyesti myös muun hoitohenkilökunnan tuntemuksista ja suhtautumisista raskaudenkeskeytykseen tulleista tytöistä ja naisista, joskus ne olivat positiivisia ja toisinaan eivät.
"Huoneessa 8 minua aina puristi rinnasta. Sen seinät kätkivät monta murhenäytelmää. Mietin usein, miten työtoverini selvisivät tästä. Miten voisi helpottaa noiden raskaudenkeskeytystä odottavien tyttöjen ja naisten mielialoja. He ovat niin äärettömän yksin. Yksin pettymyksensä kanssa."
"Minun teki mieli halata noita nuoria ja kiittää luottamuksesta. Vastaanoton pitkittyminen ei väsyttänyt. Huomasin, että aurinko oli siirtynyt alas metsän taa, kun lopetimme."
Kirja on helppolukuinen ja sopii hyvin sellaisille, jotka ovat huonoja lukemaan tai eivät jaksa lukea paljon kerrallaan. Kirjaa on helppo lukea pienissä erissä ja pidin siitä, että kirjassa ei kerrottu vain yhden henkilön kokemuksista vaan tapauksia oli useampia.
Elina Kälviä
keskiviikko 12. marraskuuta 2014
Kirjassa Härkösen rakas mummo kuolee ja lopulta vauvakin ilmoittaa tulostaan. Ennen synnytystä Anna-Leena joutuu olemaan päivät osastolla, jossa hän tapaa muita tulevia äitejä. Sairaalan arki tulee hänelle tutuksi.
Lainaus kirjasta
" Kahviossa kurkistelen vuoteissaan uinuvia vauvoja; tahtoo tuollaisen. Tätä en voinut koskaan itsestäni kuvitella. Vauvakuume sanan varsinaisessa merkityksessä, ei mikään epämääräinen halu saada ehkä lapsi. Minä tahdon lapsen. Minä tahdon tämän lapsen. Minä tahdon sen nyt."
Kirja oli mielestäni hyvä ja mielenkiitnoinen, koska se perustui tositapahtumiin. Kirjassa näkyi hyvin kirjoittajan läsnäolo, ja hänen omat kokemuksensa. Kirja sopii äideille ja odottaville äideille, koska kirjassa huomaa että äitinä oleminen ei aina ole niin helppoa.
Anni Josepoff
Jukka Komppa, Minä olen. Saara Tuominen
maanantai 10. marraskuuta 2014
Ken McClure - Taudinkantaja
Kirjan päähenkilö on Tohtori Steven Dunbar saa tehtäväkseen jäljittää taudinkantajat ja viruksen alkuperäisen lähteen. Kun hän kamppailee aikaa vastaan hän tietää, että epäonnistuminen voi johtaa maailmanlaajuiseen pandemiaan.
Kirja oli todella hyvä ja jännittävä, ja se pitää kiinnostuksen yllä loppuun asti. Suosittelen kirjaa kaikille, koska se on erittäin ajankohtainen ja todentuntuinen.
Anni Saukkonen
torstai 6. marraskuuta 2014
Katja Kettu – Kätilö
keskiviikko 5. marraskuuta 2014
Torey Hayden - Häkkipoika , Sanna Huhtamäki
Kirja on tositarina 16-vuotiaasta mieleltään järkkyneestä Kevinistä, jota riivaavat lukuisat ongelmat. Hän ei ollut puhunut sanaakaan täytettyään seitsemän vuotta eikä ollut astunut ulos neljään vuoteen. Lisäksi häntä piinaavat järjettömät pelot peseytymistä, vettä ja muita arkisia asioita kohtaan. Kevin piileskelee pöytien alla täysin omaan varjomaailmaansa sulkeutuneena.
John Green - Tähtiin kirjoitettu virhe , Gea Haleyi
Kirja kertoo syöpää parantumattomasti sairastavasta 16-vuotiaasta Hazel Grace Lancasterista, joka tapaa vertaistukiryhmässä hurmaavan vuotta vanhemman Augustus Watersin. Augustus on jo alusta alkaen kovin ihastunut Hazeliin, mutta ei saa kunnolista vastakaikua tältä, vaikka Hazelkin on todella tykästynyt nuoreen mieheen.
Hazel ei uskalla antaa rakkaudelle valtaa, sillä tietää kuolevansa lähitulevaisuudessa, eikä halua takiansa kovin monen ihmisen sydämen särkyvän. Hän haluaa minimoida vahingot. Pari kuitenkin löytää toisensa, eikä hetkeäkään liian myöhään.
Näitä nuoria yhdistää sairauden lisäksi kiinnostus erääseen kirjaan, joka vie pariskunnan seikkailulle toiseen maahan. Matkalla heidän tarinansa saa uusia koskettavia käänteitä, eikä kaikki ole ennallaan nuorukaisten palatessa kotiin.
Lainaus kirjasta sivulta 46.
"Pysäköin auton ja katsoin Augustusta. Hän oli todella kaunis. Poikien ei ole tarkoitus olla kauniita, mutta hän oli.
"Hazel Grace", hän sanoi, ja nimeni kuulosti uudelta ja paremmalta hänen äänellään sanottuna. "On ollut todellinen ilo tutustua teihin."
"Samat sanat, herra Waters", minä vastasin. Minua ujostutti katsoa häneen. En pystynyt kilpailemaan hänen vedensinisten silmiensä kiihkeyden kanssa."
Kirja on mukaansa tempaava, riipaiseva tarina rakkaudesta, joka ei kuole koskaan. Kertomus on fiktiivinen, kirjan henkilöt ja heidän tarinansa ovat kirjailijan mielikuvituksen tuotosta, ja hän on leikkisästi lisäillyt omia ideoitaan kirjaan saaden tarinasta ja henkilöistä todentuntuisia. Tarina kuvaa realistisesti vakavasti sairaan nuoren arkea.
Mielestäni kirja oli herkkä, kekseliäs ja kiinnostava. Kiinnostuksen kirjan lukemiseen sain katsottuani kirjasta tehdyn elokuvan, joka nousi heti suosikikseni sen katsottuani. Kirja oli yhtä mahtava kuin elokuvakin.
Luettuani romaanin sain lisää tietoa tarinan henkilöistä, ja jotkin asiat elokuvasta selkenivät minulle paremmin. Tähtiin kirjoitettu virhe on huumorilla varustettu, arvaamaton kertomus, joka saa ihmisen ajattelemaan myös omaa kuolevaisuuttaan.
Kirjaa suosittelen lähes kaikenikäisille. Enimmäkseen uskon kirjan keräävän lukijoita nuorisosta. Kirja varmasti sopii myös niille, joiden omat kokemukset kohtaavat kirjan tarinan kanssa.
Time-lehti valitsi kirjan vuoden 2012 parhaaksi romaaniksi, ja sen tittelin kyseinen romaani on myös ansainnut.
Hannu Mäkelä - Äiti , Jenni Silander
Mäkelän romaani Äiti kertoo hänen omakohtaisista kokemuksistaan ja tunteistaan äitinsä viimeisistä elinkuukausista ja joukkoon mahtuu myös muistelmia lapsuudestaan, sekä mietteitä äidin ja pojan välisestä suhteesta. Kirjan tapahtumat ajoittuvat 90- luvun puolelle. Kirja alkaa Hannun saamasta puhelinsoitosta jossa hänen siskonsa kertoo äidin elävän viimeisiä hetkiään sairaalassa, tuosta hetkestä alkaa odotus ja tunteiden myllerrys. Äiti sinnittelee eteenpäin pävistä viikkoihin ja viikoista aina kuukausiin asti ja tänä aikana Hannu pysyy äitinsä vierellä odottaen, kuolemaa joka tiedettiin olevan tulossa. Kirja käsittelee kauniilla ja realistisella tavalla läheisen kuoleman kohtaamista ja siitä syntyviä tuntemuksia, joiden parissa kirjailija taistelee , saadakko tuntea näin?
Lainaus kirjasta jossa Hannu kertoo tuntemuksistaan taistellessaan onko oikeus tuntea näin : ''Entä jos omat voimat ehtyvät, entä jos en itse kohta 'jaksa'. Mutta minähän olen äitiin verrattuna kunnossa, 'terve' äiti taas on sairas jokaisen mittapuun mukaan, hänhän tekee kuolemaa. Mitä valitat onneton ! ''
Kirjaa lukiessa tunsin olevani etuoikeutettu saadessani päästä kiinni tunteisiin jota kuolema ja sen odotus tuovat mukanaan, vielä kun on kyseessä läheinen. Pystyin itse lukiessani samaistumaan päähenkilöön, Hannuun itseensä , sekä hänen tuntemuksiinsa. Kirjassa Hannu kertoo paljon äidin näyistä , sekä puheistaan joita yritti itsekkin paljon ymmärtää, ajoittain se teki lukemisesta hieman yksitoikkoista , jopa kyllästyttävää kun sivut olivat pelkkiä suoria lainauksia äidin epäselvistä sanoista, eteenpäin lukiessa ja kirjaan kiinni päästessä jopa ne tulivat kiinnostavaksi, kun tajuaa mitä saakaan itseasiassa kuulla. Kirjan lukemisen jälkeen voi itsensä tuntea taas lisää oppineeksi ja voisin suositella sitä juuri sosiaali- ja terveysalalla toimiville ja opiskelijoille, erityisesti myös itse läheisen kuoleman kanssa tekemisissä oleville kirja voisi kuvailla tuttuja tuntemuksia.
-Jenni Silander, Hannu Mäkelä- Äiti
Minä Olen - Jukka Komppa Rantakangas Julius #fuckrehab
maanantai 3. marraskuuta 2014
Anna-Leena Härkönen Avoimien ovien päivä Saga Kujala
Kirja on tehty 1998 ja sen on painanut Otava.
Kirja kertoo äidin ja tyttären välisestä suhteessa joka mutkittelee naisen oman itsenäisyyden, tuoreen eron ja hänen äitinsä pakonomaisen omistushaluisen tarpeen välissä.
Kirjan päähenkilönä on kolmikymppinen Asta, joka on juuri eronnut pitkäaikaisesta suhteestaan. Sen jälkeen hänen on opeteltava aivan alusta yksinelämisen jalotaito.
Hän on aina halunnut tehdä asiat oikein ja miellyttää äitiään, mutta kaikki on vain luisunut ohi sormien.
Äidin urkkiva, aina sana valmis ja määrätietoinen asenne ei ole auttanut siinä ollenkaan. Astan vaikeudet ovat vasta alkaneet.
Eroon totutteleminen on kauheaa, vuosien tunteiden pakkautuminen sisälle ja äidin jokseenkin onnellinen asenne eroon puistattaa.
Tekstinäyte s.29 Asta
"Tajuan yhtäkkiä, että hän on iloinen. Nyt kun minulla ei ole enää omaa perhettä, hän saa minut tänne joka joulu. Joka Pääsiäinen. Ja Juhannus. Ja. Hän on saannut minut. Kokonaan."
Tilannetta ei yhtään auta, että nyt kun Astalla on enemmän aikaa perheensä kanssa, erityisesti äitinsä, tulee vanhoja salaisuuksia esille...
Mielestäni kirja oli hyvä ja sen piikittelevä huumori on hauskaa. Asta päähenkilönä on melkoinen nyhverö, jota tekisi mieli aina aika ajoin ravistella kunnolla, mutta hän vie lukijaa hienosti erillaisten elämäntilanteiden eri kysymyksiin. Lopussa on hienoa huomata, että seinäruusuna oleminen ei enää miellytä ja hän nousee äitiänsä vastaan.
Astan äiti on nokkela ja hyvinkin antoisa persoona, joka elää elämäänsä toisten ihmisten kautta. Tosi elämässä kuitenkin olisi niin että ei naurattaisi jos hänet kohtaisi.
Suosittelisin kirjaa aikuisille ja miksei myös vähän vanhemmille koululaisille.